Fennovoima-kritiikin kolme tasoa

Fennovoiman ydinvoimalahanke Pyhäjoen Hanhikivenniemellä on vuosien mittaan paisunut kertakaikkiaan epäuskottavaksi farssiksi. Viimeistään yhtiön omistuspohjan kotimaisuusastetta selvitettäessä kesällä 2015 tuli suurelle yleisöllekin selväksi, ettei kokonaisuus ole kenelläkään kunnolla hallussa, vaan niin Fennovoima, Rosatom kuin Suomen hallituskin sekoilevat minkä ehtivät. Valitettavasti tälle on kovin vaikea nauraa, sillä hanke on mitä todellisin, ja Hanhikivenniemen todellisuus synkeä.

Voimala ei kuitenkaan ole vielä pystyssä, ja pitkälle päässeitä ydinvoimahankkeita on maailmassa pysäytetty ennenkin. Fennovoima-kritiikki ei siis töiden etenemisestä huolimatta ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Hanketta voi – ja tuleekin – arvostella ja vastustaa monenlaisin argumentein. Tässä artikkelissa tyypittelen näitä argumentteja kolmelle tasolle: ensimmäiset liittyvät hankkeeseen itseensä, toiset ydinvoimaan energiantuotantomuotona yleensä ja kolmannet ydinvoiman taustalla vaikuttavaan yhteiskunnalliseen visioon.

Hämärän rajamailla

Vuonna 2007 alkunsa saaneessa Fennovoima-hankkeessa on vuosien varrella nähty monenlaisia käänteitä: toimitusjohtajan potkut ja osakkaiden joukkopako 2012 [1] sekä Rosatomin yllättävä mukaantulo seuraavana vuonna olivat vasta alkusoittoa.

Jo vuoden 2010 periaatepäätöshakemuksessa Fennovoima väitti valheellisesti hallitsevansa ydinvoimalan rakentamiseen tarvittavia maa-alueita kaikissa silloin pöydällä olleissa sijoitusvaihtoehdoissa. Tästä väitteestä ja tyhjistä lupauksista [2] huolimatta paikalliset piti häätää mökeistään jo ennen pakkolunastusluvan lainvoimaisuutta [3].

Lupien lainvoimaisuutta ei ole muutenkaan juuri jaksettu odotella. Surullinen esimerkki nähtiin keväällä 2015, kun Fennovoima aloitti hakkuut Hanhikivenniemellä jo ennen maisematyöluvan lainvoimaisuutta. Stora Enso kieltäytyi luvattomuuden nojalla yhteistyöstä, mutta L&T Biowatti teki työtä käskettyä [4] ja joutui itsekin heti protestoinnin kohteeksi [5]. Viime kädessä eniten kertoo ehkä se, että valmistelevia töitä paahdetaan kuin viimeistä päivää, vaikkei koko projektilla tule olemaan rakentamislupaa vielä vuosiin.

Fennovoima ei tietenkään ole tarinan ainoa kikkailija. Keväällä 2012 silloinen työ- ja elinkeinoministeriö Jan Vapaavuori solmi kyseenalaisen yhteistyösopimuksen Rosatomin kanssa [6]. Kesän 2015 Migrit-fiaskossa samaa salkkua hallinnoiva Olli Rehn antoi omine lupineen periaatepäätösluvan ehdoille aiheetonta lisäaikaa. Siitäkään huolimatta kysymys omistuspohjan kotimaisuusasteesta ei ole kirjoitushetkellä edelleenkään selvä. Koko kroatialaisen Migritin mukaantulo oli naurettavan läpinäkyvä yritys kierrättää venäläistä rahaa hankkeeseen EU:n kautta, jotta vaatimus kotimaisuusasteesta täyttyisi. Niin kutsutun Mankala-vastuun ja sen mukana taloudellisen riskin sälyttäminen hankkeessa mukana oleville kunnille on vielä oma, hyytävä lukunsa [7].

Hataralla pohjalla

Vaikka kaikki tämä menisi sinänsä sääntöjen mukaan, olisi Fennovoiman hankkeen tarpeellisuutta silti vaikea perustella. Kumppanuus Rosatomin kanssa on paitsi entistä syvempää sitoutumista Putinin hallintoon, myös suoraa ydinteknologiayhteistyötä ydinasevalmistajan kanssa. Puheet energiaomavaraisuuden kasvattamisesta tuntuvat nurinkurisilta, kun voimalan polttoaine sitouduttaisiin ostamaan Rosatomilta. Yhtä hämmentävältä kuulostaa uuden ydinvoimalan pitäminen energiantuotannon hajauttamisena, kuten Fennovoima asiaa markkinoi [8].

Teknisellä puolella voimalassa on montakin arveluttavaa piirrettä. Kyseistä reaktorityyppiä ei ole testattu toimivaksi missään, ja reaktorin edeltäjä Intian Kudankulamissa on kompuroinut teknisten vaikeuksien takia koko tähänastisen olemassaolonsa ajan [9]. Olkiluoto 3:n vastaavanlaisesta asetelmasta ei näemmä ole juurikaan opittu mitään. Rosatomin 2000-luvulla aloittamien rakennusprojektien viivästykset, työmaaonnettomuudet ja alasajot [10] eivät vala uskoa projektien turvalliseen ja ennustettavaan sujumiseen Pyhäjoellakaan.

Hanhikivenniemen soveltuvuutta ydinvoimalan sijoituspaikaksi on myös vaikea ottaa todesta. Vetistä maaperää joudutaan kohottamaan useita metrejä vakauden turvaamiseksi. Kalliopohjainen ranta on puolestaan liian matala, joten sitä pitää räjäyttää syvemmäksi pitkältä matkalta. Luontoarvoiltaan ainutlaatuinen niemi edustaa EU:n erityisessä tarkkailussa olevaa erittäin harvinaista maankohoamisrannikkoluontotyyppiä lukuisine suojeltuine lajeineen. Itse Hanhikivi, historiallinen muistomerkki, ei tunnu tämän kaiken keskellä enää juuri miltään.

Ydinvoiman ikuisuuskysymykset

Tämän nimenomaisen hankkeen epäkohtien jälkeen jää käteen edelleen kysymys, onko ydinvoiman rakentamisessa muutenkaan tänä päivänä mieltä. Tässä muutama argumentti tähän suureen kysymykseen.

Jotkut pitävät ydinvoimaa vähintäänkin siirtymäkauden ratkaisuna ilmastonmuutoksen torjunnassa. Rakentaminen on kuitenkin liian hidasta, jotta se auttaisi tarvittavien nopeiden päästövähennysten saavuttamisessa. Lisäksi ydinvoiman koko tuotantoketjun huomioiminen hälventää harhakuvat sen väitetystä päästöttömyydestä [11]. Kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi ketjussa syntyy suuria määriä sekä radioaktiivisia että kemiallisesti myrkyllisiä päästöjä. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei mikään muukaan energiantuotanto tietenkään ole tosiasiallisesti päästötöntä tai muuten ongelmatonta.[12]

Ydinjätteen pitkäikäisyys on oma pulmansa. On naiivia ja ylimielistä ajatella, että ihmiskunta olisi juuri nyt jotenkin kypsä hautaamaan vaaralliset jätteemme pitävästi kallioperään vähintään kymmeniksituhansiksi vuosiksi, kun turvallisuuden ennustaminen tuhannenkin vuoden päähän on käytännössä mahdotonta. Muutenkin ajatus ydinturvallisuuudesta perustuu vakaisiin ympäristö- ja yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, joista ei ole takeita edes tämän vuosisadan loppupuolelle.

Suomalaisessa keskustelussa harvemmin tuodaan esiin ”rauhanomaisen” ydinvoiman kytköstä ydinaseiden tuotantoon. Mitkä tahansa suuret satsaukset ydinteknologiaan pitävät ovia auki myös ydinaseiden kehittämiselle, ja globaali tuotantoketju kytkee Suomen tähän toimintaan muutenkin kuin vain Rosatom-yhteistyön kautta.

IMG_5706 (1)

Visio voimalan takana

Ydinvoimala on aina kansallinen projekti, jossa ylhäältäpäin hallittu, asiantuntijavetoinen ja keskitetty ratkaisu vie kansakuntaa kohti teknokraattista edistystä ja sen omaa parasta, riippumatta siitä, mitä kansalaiset itse asiasta ajattelevat. Valta ja pääoma keskitetään harvojen käsiin ja pienelle alueelle.

Talouskasvun, kilpailukyvyn ja kulutuskarkeloiden turvaaminen saavat vauhtia energiaintensiiviselle teollisuudelle luvatusta ”halvasta” perussähköstä. Samalla voimistuvat ympäristötuhot ja eriarvoistuminen niin meillä kuin muuallakin. Atomi-Suomessa ei juuri kysytä, tarvitsemmeko todella tällaisia määriä energiaa tai kenelle päätäntävalta asiassa oikeastaan kuuluu, eikä pieni eliitti luovu vallastaan helpolla.

Ydinvoimalla on myös taipumusta vahvistaa ns. teknologista lukkiutumista. Siihen panostaminen hidastaakin huomattavasti uusiutuvien nousemista energiantuotannon keskiöön, kun suuret investoinnit ja suunnaton määrä viranomaistyötä ohjataan yksittäisiin jättiprojekteihin. Lisäksi kansallisena kertomuksena ydinvoima ruokkii itse itseään, kun yhteiskunta osaltaan sopeutuu sentyyppiseen energian tarjontaan ja jatkuvuuden turvaamiseen.

Fennovoiman hanke on siis kaiken tämän valossa paitsi kyseenalaisesti hoidettu, myös sellaisenaan huono idea ja vieläpä arveluttavan yhteiskunnallisen ja teknologisen kehityksen tukipylväs. Jopa ydinvoiman kannattajan täytyy kulkea laput silmillä voidakseen seistä tämän projektin takana. Fennovoiman vastainen liike toivottaa uudet toimijat, ideat ja resurssit tervetulleiksi, jotta pääsisimme pian eroon tästä vastuuttomasta voimalahankkeesta.

Lisätietoa toimintamahdollisuuksista ja tilanteen etenemisestä saa mm. Maan ystävien ydinvoimatoimintaryhmältä, ks. maanystavat.fi ja parempaavirtaa.com.

Angi Mauranen


hteet:

1] Kaatuuko Fennovoima tähän? Suuromistaja E.ON vetäytyy. Yle Uutiset 24.10.2012

2] Tiedote: Pyhäjokisten ääni ohitettiin Fennovoima-hankkeessa. Maan ystävät 24.3.2015.

3] Pakkolunastukset Pyhäjoella etenevät – Hanhikiven mökeissä ei ensi kesää nähdä. Yle Uutiset 19.5.2015.

4] Hakkuut jatkuvat Fennovoiman rakennustyömaalla – lupa ei vielä lainvoimainen. Yle Uutiset 21.4.2015.

5] Isku L&T Biowattia vastaan 23.4.2015. Takku 23.4.2015.

6] Yhteistyösopimus tarjosi Rosatomille erityisaseman Suomessa. Helsingin Sanomat 27.9.2014.

7] Ks. esim. Fennovoima – Vaikutukset kunnille. Greenpeace Suomi 2015.

8] http://www.fennovoima.fi/fennovoima/ydinvoima/sahkontuotannon-hajauttaminen

9] VT Padmanabhan & Joseph Makolil: India’s Koodankulam Nuclear Reactor Trips Again. Countercurrents.org 10.5.2015.

10] http://www.slideshare.net/AndreyOzharovsky/what-is-rosatom

11] Ks. esim. Nuclear Power: Only Problems. No Solutions. Friends of the Earth Europe 2007.

12] Ks. esim. Olli Tammilehto: Kylmä suihku – ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Into Kustannus 2012.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s